Ehdolla hallitukseen:
Olen Titta Repo, 28-vuotias lappalaiskoiraharrastaja Kuopiosta. Olen kasvattanut suomenlapinkoiria pienimuotoisesti vuodesta 2008 kennelnimellä Jäätuulen. Pentueita tulee harvakseltaan ja harkitusti, sillä haluan pitää oman koiralaumani koon niin maltillisena, että minulla riittää jokaiselle yksilölle tarpeeksi aikaa ja resursseja. Koirani ovat minulle myös rakkaita perheenjäseniä ja ne elävät pennusta vanhuuteensa saakka rinnallani: tämänkin takia Jäätuulelaisia putkahtelee maailmaan harvakseltaan. Kotona häärää tällä hetkellä kolme suomenlapinkoiraa: mummokoirat pian 12-vuotias Kiira (Miikolan Cristal) & reilut 10-vuotias Maikki (Sydäntalven Yötuulenkuiske) sekä Maikin 4,5-vuotias poika, oma kasvattini Surku eli Jäätuulen Sherlock Holmes. Näiden lisäksi sijoitettuna on pari narttua.
Koiria olen rakastanut koko ikäni, mutta lappalaiskoiriin, erityisesti suomenlapinkoiraan, tutustuin n. 17 vuotta sitten, kun etsimme ystävälleni säänkestävää, sosiaalista ja iloista sekä suht helposti koulutettavaa rotua. Voiton vei lopulta suomenlapinkoira - ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Toinen kotimainen lappalaiskoira, lapinporokoira, on kulkenut myös matkassa mukana mielenkiinnon kohteena, mutta toistaiseksi oma lauma on koostunut vain "rössökarvaisista". Ensimmäinen suomenlapinkoira Ronja (Sydäntalven Oahpis) tuli minulle v. 2004, mutta ikävä kyllä Ronja jouduttiin lopettamaan lopulta 2,5-vuotiaana salakavalan aggressiivisuuden takia. Tämä on osittain vaikuttanut myös siihen, miksi nostan kasvatustyössäni ehdottomasti ykkösasiaksi luonteen merkityksen. Luonne, terveys, monimuotoisuus ja rodunomaisuus ovat asioita, joita pyrin jalostustyössäni säilyttämään ja edistämään.
Tällä hetkellä en harrasta mitään lajia erityisen tavoitteellisesti, vaan harrastaminen ja yhteinen touhuaminen on ensisijaisesti minulle mukavaa ajanvietettä koiran kanssa. Agilityä olen aiemmin treenannut säännöllisesti, samoin pk-lajeista hakua. Agilityn saralla onkin tarkoitus aloittaa jälleen aktiivisempi treenaaminen. Näyttelyissä käydään muutaman kerran vuodessa, aina kun sopiva näyttely sattuu sopivaan saumaan.
Aikaisempaa kokemusta yhdistystoiminnasta minulla ei ole. En kuitenkaan pelkää uusia haasteita, vaan otan ne vastaan tilanteina, joissa minulla on mahdollisuus kehittää niin omaa osaamistani kuin koko tiimiäkin